Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

RSS

 09.12.2014 16:24 | usasyksy2014

SUNNUNTAI 7.12.

Okeechobee – Ortona Lock South Campground

Ajomatka 119 km, YHT. 7.208 km (13.706 km)

Tavanmukaisen leppeä yö, mutta aamulla oli aikamoinen sumu ja mittarissa 19 astetta. Tuulonen kävi pitkästä aikaa idän asemesta pitkin kanavaa luoteen puolelta. Ettei vaan tietäisi taas viilenevää. Sumu hälveni, mutta pilvipeite ei, oli siinä ja siinä pärjäisikö mukavasti sortseilla. Mutta sinniteltiin. Aamulla rannassa kävi tervehdyskäynnillä kaksi uteliasta saukkoa, mutta ne piipahtavat pinnassa niin nopeasti ja arvaamattomassa paikassa, ettei onnistuttu kuvaamisessa. Myös täällä harvinaisemmaksi osoittautunut valkoinen pelikaani nähtiin.

Porukka alkoi hajaantui hieman eri suunnille. Vain Innaset jäivät vielä yhdeksi yöksi tähän, pistivät repun selkään ja lenkkarit jalkaa. Suuntana oli järveä kiertävä trail. Ehkä ei kuitenkaan kokonaan…. Katsottiin hieman karttoja ja Lantanan suunnan osoitteita, sillä aika monet aikoivat mennä vielä noille suomalaisalueille ja Suomi-kahvilaan. Pääpaino oli itärannikolla, mutta aika näyttäsi kuinka pohjoiseen kukin ehtisi.

Me lähdimme Okeechobeen länsipuolta kohti Fort Myersia jatkamaan siitä, mihin tuon suunnan kierros tiistaina jäi, kun suunnistettiin Palm Beachin maisemiin. Ensin kuitenkin haimme Walmartista pari muovilaatikkoa, joihin pakataan sekalaista yli jäänyttä tavaraa ja käytettyjä kesävaatteita. Ne lähtevät Mäkisen Eeron kontilla Suomeen. Niillä ei ole varsinaista kiirettä, ei taideta Suomessa ihan heti kesäkuteita tarvita.

Lounaaseen johtavalla tiellä loppuivat leirit ja muu asutus kuin veitsellä, mutta kymmenkunta kilometriä myöhemmin kaikki alkoi uudelleen. Leirejä oli paljon, mutta ei sentään koilliskulman tapaan. Lakeportin pienessä taajamassa oli aika lailla talviasutusta. Ylitimme muutaman ison horisontista toiseen viivasuoran kanavan ja päätimme Moore Haveniin tullessa käydä katsomassa, millainen karttaan merkitty paikallinen leirintäpuisto olisi.

Se ei ollut minkään lainen. Tie päättyi romutetun näköiselle sulkualueelle, eikä mistään leiristä ollut tietoakaan. Yhtään ihmistä ollut missään, mutta kieltokylttejä kyllä. Siis ympäri ja takaisin. Näimme sentään aika monta korppikotkaa tien varren yhdessä puussa, miksi ne ovat juuri sen valinneet, ei selvinnyt meille. Sieltä ne kuitenkin tarkkailivat, mutta Ressu ei nyt ollut paikalla.

Tulimme poikittaiselle tielle 80 ja runsaat 10 mailia myöhemmin kurvasimme samaan Ortana Lock puistoon, jossa olimme jo kerran käyneet. Siitä jäi niin hyvä maku, että olimme päättäneet hoidella pyykinpesua ja esipakkausta tässä. Kopissa oli sama 90-vuotias veteraani, joka muisti meidät, mutta tietokone ei muistanut tiistain käyntiä. Niinpä kirjautuminen ei sujunut yhtään nopeammin, mutta saimme pyytämättä ison tuplapaikan pesulan vierestä. Ensimmäinen tapaamamme pesukone muuten, joka toimi luottokortilla.

Iltapäivä jatkui pilvisenä, mutta sentään lämpöisenä. Esipakkailtiin hieman ja otettiin hiiligrilli esiin ensimmäisen kerran sitten marraskuun alkupuolen Arkansasissa. Siitä alkoi se jääkausi. Yhtä pitkään oli edellisestä nuotioillasta, mutta nyt päästiin polttamaan puita taas lämpöisessä tyynessä illassa. Tätähän tämän pitäisi etelässä olla!

MAANANTAI 8.12.

Ortana Lock – Fort Myers, Shady Acres RV Travel Park

Ajomatka 114 km, YHT. 7.322 km (13.820 km)

Aamu oli täysin tyyni, mutta hieman kolea, vain 17 astetta ja pilvinen. Illan suussa oli sulusta tullut ulos pari venettä ja nyt heti aamutuimaan kivan näköinen vihreä kaksimastoinen pursi. Leiritiellä pysähdyimme kuvaamaan parinkymmenen metrin päästä kurkilaumaa plotikossa, ja oli siinä muitakin lintuja. Paikalle pysähtyi sheriffi, joka kysyi naureskellen, että eivätkö turistit ole ennen nähneet lehmiä. Niitä nimittäin oli pellolla pitemmällä.

Suuntasimme 80-tietä kohti Fort Myesriä, tankattiin La Bellessä ja ajettiin I-75 valtatien risteyksessä sijainneeseen isoon asuntoautomyymälään, jonka olimme panneet merkille jo tulomatkalla. Pihalla oli hirmuinen kuhina ja näytti että putiikki oli keskittynyt isoihin loistoautoihin. Ja niin olikin, sillä pihan perällä oli vain muutama pienempi auto – ja niidenkin hinnat täysin pilvissä. Peltiseinästä parilla erkkerillä olisi joutunut maksamaan käytettynä 110.0000 taalaa. Muutenkin tuntui että olemme tämän firman tuotteiden kanssa vähintäänkin toisella planeetalla!

Ei kun äkkiä pois nauttimaan parantuneesta säästä ja Fort Myersin kauniin keskustan kautta eräälle koko matkamme päänähtävyydelle, Thomas A. Edisonin ja Henry Fordin talviasunnoille. Teimme kummassakin täyden kierroksen. Edisonin 1890-luvulla rakentama Seminole Logde oli kertakaikkisen kodikas ja puutarha mahtava. Aivan vieressä oli Fordin perheen talvipaikka, joka ei ollut yhtä kodikas, mutta toisaalta, Fordit viettivät täällä vain pari viikkoa vuodessa, kun taas Edisonit muuttivat tänne Caloosahatchee-joen rannalle talveksi asumaan ja keksijän laboratoriotyöt jatkuivat täysillä. Edisonilla on ollut kaikkiaan melkein 1.100 patenttia. Taloa varten tuotiin puutavara laivalla Mainesta ja koska ranta oli matala, siinä oli alkujaan 450 m pitkä laituri.

Tien toisella puolella olikin hyvin säilynyt Edisonin laboratiorio, jossa mm. sytytettiin ensimmäinen sähkölamppu , olisiko ollut 1879. Koko alueella oli huima puutarha. Osasyynä tähän oli Edisonin ja Fordin kaveri, kumitehtailija Harvey Firestone. Edison tutki 1.700 eri kasvin avulla, mitkä niistä sopisivat kasvatettaviksi Yhdysvaltojen maaperällä ja tuottaisivat raakakumin valmistukseen sopivaa latexia. Ehkä kummallisimpia ovat Intiasta tuotetut banyan-puut. Banyan fikuksella on sellainen taipumus, että kasvavista oksista syntyy uusia runkoja kun niiden sivuhaarat yltävät maahan saakka, ja puu ikään kuin verkostoituu. Edisonin laboratorion edustalla on banyan, joka lienee ainakin USA:n suurin.

Todella hieno paikka astella, kun miettii minkälaisiin jalanjälkiin tässä töppösiä soviteltiin. Muistutukseksi pari lausahdusta.

Edison: Nerous on 1 % innnovaatiota ja 99 % perspiraatiota (hikoilua).

Ford: Ajatteletpa, että kykenet johonkin, tai että et kykene, olet oikeassa.

Edison viimeisellä vierailullaan Fort Myersin kodissaan. Syntymäpäivillä (84 v.) eturivissä Henry Ford ja Harvey Firestone.

Sitten jatkettiin etelään tietä 41, joka oli ruuhkaisin kokemamme koko tällä matkalla. Bisnestä oli koko ajan, samoin liikennevaloja. Kun ruuhka helpotti, kurvasimme Passport America –kirjasta valitsemaamme leiriin. Ensimmäinen yritys oli muutamassa asiassa täysin epäonnistunut; epäsiisti, rähjäinen, ei vessoja tai suihkuja, ei nettiä, eikä järjestelmän 50 % alennusta. Ja kaikki oli kirjassa kuitenkin mainittu! PA:ssa on tähän asti kaikki toiminut hyvin, tämä leiri oli kaikessa todellinen ja ylivoimainen pohjanoteeraus. Oikein pitäisi olla yhteydessä ”pääkonttoriin”.

Onneksi olimme tänne perälle ajaessa sivuuttaneet toisen ison PA-leirin, joka oli aivan seinänaapuri. Menimme siihen ja saimme kivassa ympäristössä yöpaikan, joten ei tarvinnut lähteä sen pitemmälle etsimään.

Shady Acres´ssä oli hienoin tekojärvi- ja uima-allasmaisema, mitä olemme tällä matkalla leirissä tavanneet, ja tämä oli halvempi kuin viereinen tapaus. Tässä oli oikein mielellään yhden yön, kun nettikin vielä toimi asiallisesti. No, totuuden nimessä on sanottava, ettei yhden yön matkailijalle tuhlattu parhaita paikkoja, mutta näimmehän ainakin mistä on kyse, kun asiat ovat kohdallaan.

Iltakävelyllä etsittiin jouluvaloja, mutta ei täälläkään vielä vanhan ajan huippuja ollut tarjolla.


( Päivitetty: 09.12.2014 16:31 )

 - usasyksy2014
1. 2. 3. 4. 5.



Kommentti

                       
Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Karavaanarimatka USA - suntuubi.com