Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

RSS

 02.12.2014 16:08 | usasyksy2014

SUNNUNTAI 30.11.

Tarpon Springs – Cortez, Buttonwood Inlet RV Resort

Ajomatka 122 km, YHT. 6.479 km (12.968 km)

Aamulla mieto itätuuli ja sininen taivas. Mittarissa +13 ja pian +18. Ehkä alamme olla vähitellen tarpeeksi etelässä. Lähellä yöpyi vanha liukuovinen pakettiauto, jonka kojelauta oli täynnä jonkun leipomon pahvirasioita. Niistä ukko oli illalla heittänyt kymmenittäin sämpylöitä lähistölle – ja sen kyllä muisti aamulla, kun sata päinen lintulauma tuli aamuaterialle. Mitä lienevät naakkoja ja lokkeja.

Koska oli sunnuntaiaamu ja liikenne rantakadulla nolla, niin teimme Tarpon Sprimgsissä pienen kiertoajelun. Puistoja, sisälahtia ja tasokkaita taloja oli riittämiin. Floridassa ei muutenkaan ole edes laitakylillä näkynyt sellaisia romupihoja kuin monissa taakse jääneissä osavaltioissa. Täällä ehkä pidetään ympäristöstä kovempaa jöötä.

Sitten palasimme rannimmaiselle isolle tielle, ALT 19:lle, jolloin busines otti taas vallan Palm Harborista Dunedin´n kautta Clearwateriin. Sieltä ajoimme päivän ensimmäistä isoa siltaa ulkoriutoille. Rantatie 966 oli varsinainen täyteen rakennettu lomaparatiisi, ehkä muille mutta ei isohkolle asuntoautolle. Täällä ei kerta kaikkiaan ollut tilaa pysäköintiin, ennen kuin tilanne rauhoittui ja talot pieneivät. Jotenkin tuntui, että tämä ei ollut meille sopivaa aluetta, mutta erinomaisen kiva oli kuitenkin ajaa se läpi ja nähdä alue.

Ohitimme siis St. Petersburgin ja Gulfportin alueet ulkosaariston kautta, eli emme tiedä kuinka suuria ja ruuhkaisia alueita ne ovat. Tie 299 kääntyi sisämaahan ja ylitti Intracoastal vesitien suurta maksullista siltaa pitkin. Hinta ei kuitenkaan ollut suuri, vain 75 c. Pien liityimme Tampan lahden suun ylittävään moottoritiehen 275, jossa oli kaksi vielä huimempaa siltaa (tulli 1,25 $). Osa ylityksestä oli pengertietä ja vanhan tien pienempi osuus oli jätetty viereen kalastuslaituriksi. Sillä olikin näin sunnuntaina paljon kuhinaa.

Molemmissa päissä oli tasokkaat levähdysalueet. Poikkesimme niistä ensimmäisellä ja seuraksemme tuli varmaan 50 Harrikkaa. Sitten vaan etelään Brandenteniin tietä 41 ja sieltä länteen kohti rantaa, josta olimme katsoneet Passport America leirin. Ennen ulkoriutalle johtavaa tämän päivän mittapuun mukaan pientä siltaa oli muitakin leirejä, joten vetäisimme valitsemastamme ohi, kun sisäänkäynti tuli niin äkkiä.

Ympäri ja melko täyteen leiriin, josta saimme paikan perä ohi kulkevalle vilkkaalla tielle, jossa oli tällä kohdalla vielä jalankulkijakoroke ja asvaltin tilalla tiilistä tehty ”ääniosuus”. Leirin toimisto ei ollut viikonloppuisin auki, mutta pomo tuli hoitelemaan rahastuksen ja nettitunnukset.

Kyllä täytyy ihmetellä tätä amerikkalaisten jaksamista. Eräskin vanhempi rouva meidän puolellamme leiriä on asunut tässä 12 vuotta. Takaosastolla sen voisi jotenkin ymmärtää paremmin, sillä siellä on modernimpi alue ja muutama vesiplottikin somistuksena. Mutta tässä oltiin, eikä lähdetty iltapäivällä enää etsiskelemään uusia paikkoja.

Jotkut autoistamme on jo tulossa Key Westistä, jotkut ovat siellä ja joku vielä menossa.  Viesteistä päätellen ainakin sunnuntai oli tosi ruuhkainen isolla autolla siellä pyöriä, ja onhan se ahdaskin. Jotkut ovat ratkaisseet siellä käynnin menemällä leiristä taksilla, tai bussilla keskustaan. Yleinen mielipide on ollut tosi positiivinen, kiva kaupunki.  

 

MAANANTAI 1.2.

Cortez – Punta Gorda, Alligaton Park

Ajomatka 130 km, YHT. 6.609 km (13.098 km)

Liikenne oli tässä korvan juuressa kova, minne mahtoivat kaikki olla menossa. Se kuitenkin hiljeni lähes täysin sydänyöksi, alkaakseen aamulla taas aikaisin. Yhden yön kokemuksen perusteella ei voi kuin kummastella näiden kauemmin tässä asuvien unenlahjoja.

Aamulla on täysin sininen taivas ja mittarissa +18. Kyllähän se vähän auttaa kestämään. Teimme ensin kieroajelun leirissä, koska roskis oli aivan takaosassa. Takaosan pitkäaikaisia asukkaita on helpompi ymmärtää, sillä siellä eivät tien äänet juurikaan kuulu ja koko alue on aivan toisella tavalla viimeistelty puutarhamainen. Siellä oli myös vesiallas, jonka ympärillä paikat sijaitsivat. Ulkoreunan paikkoja puolestaan kiersi osittain pieni kanava. Mutta kyllä oli tämän osaston hintakin melkein tupla verrattuna kadun puoleen, 81 taalaa yö! Ilmeistä on kuitenkin, että tänne kivaan osastoon otetaan lähinnä pitkäaikaisia asukkaita.

Jatkoimme leiristä muutaman mailin itään ja hoitelimme Brandentonissa sekalaisia asioita, kun ennen kuin jatkoimme alueelta pois. Parin päivän kuume (Peterillä) hidasti etenemistä myös alkuperäisen suunnitelman (Fort Myers) osalta. Tästä päivästä tuli siinä mielessä eräs tylsimmistä, että kun kyllästyimme ruuhkaiseen 41:een Sarasotan eteläpuolella, otimme 70 km matkalle I-75 päätien. Sillä oli aika kova liikenne ja keskialueen puita oltiinkin jo kuskaamassa pois kolmannen kaistan rakentamiseksi.

Tulimme Punta Gordaan, mutta emme menneet siihen keskustaleiriin, jossa esim. Sireenit olivat olleet. Juuri tänään oli nimittäin se päivä, jolloin Passport America –edut päättyivät siinä leirissä. Valitsimmekin lähistöllä toisen, erittäin siistin ja suuren Alligator Parkin, jossa alennuskausi päättyy vasta 14. joulukuuta. Puistossa asuu pääasiassa pitkäaikaista mobile home väkeä, mutta paikkoja on myös olemassa matkustavaisille.

Tullessamme klo 16 toimisto oli juuri menossa kiinni, mutta saimme asiat aloitettua ja loppuun ne hoidetaan aamulla. Hyvin hoidetulla nurmikentällä oli joitakin puita ja isot siistit betonilaatat autoille. Mikäs tässä oli ollessa, kun lämpötilakin oli ensimmäistä kertaa viikkoihin vielä illallakin sellainen, että melkein olisi pitänyt hurauttaa ilmaistointia.


 - usasyksy2014
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 5.000



Kommentti

                       
Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Karavaanarimatka USA - suntuubi.com